Kirjan julkaisu 20.11.2021 Niin sitten tuli kirjan julkaisupäivä ja juhlimme sitä puistossa isän ja äidin ”neuletehtaan” takana kirpeänä marraskuun lauantaina. Ja miten upea ja mukava tapahtuma siitä tulikaan! Olimme sytyttäneet soihtuja ja valoja sekä ripustaneet neuleita näytille joka puolelle puistoa. Kolleegani hoitivat kahvitarjoilun sekä kirjojen myynnin ja itse sain keskittyä tilaisuuteen runsain joukoin saapuviin vieraisiin. […]
On enää viikko jäljellä kunnes saan pidellä kirjaa STORFISKARENS TRÖJOR käsissäni! Sitä juhlimme julkaisutilaisuuden merkeissä lauantaina 20. marraskuuta 2021 kello 15–17 Teerijärvellä puistossa Gerdan keidas, aivan sen talon läheisyydessä, missä Nisse-isän ainutlaatuiset kuvioneulepuserot 1980- ja 1990-luvuilla neulottiin. Tarjoan pullakahvit ja asetan myös alkuperäisneulepuseroita näytille. Voit myös ostaa kirjan ja saada siihen signeerauksen. Kirjassa on ohjeet […]
Kyllähän tästäkin hyvä tulee vaikka juuri nyt ei olekaan kummoisen näköinen! Pitkät langanjuoksut kiinnitän neuloessa kiertämällä langan pohjavärin ympäri noin joka kolmannella – neljännellä (- viidennellä) silmukalla. Joka kierroksella eri kohdasta.
Olkasaumat neulon yleensä yhteen. Mielestäni se on helpoin tapa ja jälki on siisti. En ole opetellut silmukoiden jäljentämistä. Mielestäni olalla saa näkyä, että siinä on sauma. Muut saumat, kuten sivusaumat, yhdistän virkkaamalla. Virkattu sauma on joustava, ja sen saa myös helposti purettua, jos meni pieleen. Aina kun on mahdollista, neulon saumattomasti, eli käytän paljon pyöröpuikkoa. […]
Villalangan jatkaminen on helppoa, koska se huopuu. Avaan langanpäästä vähintään 5 cm ja katkaisen toisen puolen. Samoin teen uuden lankakerä alun kanssa. Sitten laitan langanpäät lomittain kämmenelle, kostutan (sylkäisen kouraan!) ja hieron kämmeniä yhteen kunnes lanka on – tadaa! – ehjä. Sitten vain jatkan neulomista.
Kun neulon pyörönä ja pitää pysyä selvillä missä kierros vaihtuu, käytän melkein aina langanpätkää apuna. Se saa kulkea mukana työn edetessä, ja kun työn on valmis sen saa helposti vedettyä pois Tässä minulla on hiha tekeillä.
Olen vuosien varrella neulonut, virkannut, ommellut sekä käsin että koneella kaikenlaista verhoista kansallispukuun, tehnyt ristipistotöitä, kutonut pöytäliinoja, pyyhkeitä ja mattoja, tehnyt kaislatöitä ja kasvivärjännyt sekä kankaita että lankoja… Luovuus – oli se sitten omaa taikka muiden luovuutta – tuo minulle aina iloa. Se on vankka perustani, johon aina voin palata ja jossa voin levätä, turvallisesti. […]
Kertoisinko sinulle lapsuuteni kesistä? Kesistä, kun aivan tuvan nurkan takaa poimin muovimukillisen mustikoita survottavaksi ja syötäväksi lätyillä. Aivan oikein; ”lätyillä” – koska isolla valurautapannulla paistetut lätyt tuli syödä rullalle käärittynä ja mukissa olevaan mustikkasurvokseen kastaen. Päivistä, jolloin äiti – bikineissä ja auringosta lämpimänä – koputti kamarin ikkunaa herättääkseen minut aurinkoiseen, peilityyneen aamuun. Hän oli jo […]
vieri vieressä hennon pörröiset, karkeasti kiharat vielä kesäisen punaposkiset niittylatojen takana rivissä
kivisen polun varrella loistavat tertuissa pienet pyöreät, ystävällisesti tarjoiltuna pohjantuulen ja ajan myötä viilenevinä päivinä
