Kertoisinko sinulle lapsuuteni kesistä? Kesistä, kun aivan tuvan nurkan takaa poimin muovimukillisen mustikoita survottavaksi ja syötäväksi lätyillä. Aivan oikein; ”lätyillä” – koska isolla valurautapannulla paistetut

vieri vieressä hennon pörröiset, karkeasti kiharat vielä kesäisen punaposkiset niittylatojen takana rivissä

kivisen polun varrella loistavat tertuissa pienet pyöreät, ystävällisesti tarjoiltuna pohjantuulen ja ajan myötä viilenevinä päivinä

Sunnuntai tuntui sitkeältä kuin Polly-karkki. Kummallista. Olin vangittuna harmaaseen sumuun. Tunsin kylmän kosteuden ja sormiani alkoi palella. Pitäisi sytyttää takkaan tuli. Pitäisi, koska tupa oli

Kävelen rantaan, pieneen lahdenpoukamaamme. Veneen luo tultuani tunnen, että tästä tulee hyvä päivä. Tänä syyskuisena päivänä olen yksin veneessä, ja huomenna muistot siitä välkehtivät pehmeinä