Sunnuntai tuntui sitkeältä kuin Polly-karkki. Kummallista. Olin vangittuna harmaaseen sumuun. Tunsin kylmän kosteuden ja sormiani alkoi palella. Pitäisi sytyttää takkaan tuli. Pitäisi, koska tupa oli syksystä ja pohjoistuulesta kylmä, mutta viivyttelen, sillä kylmyys on lohdullinen tänään. ”Jää hetkeksi” se sanoo, ”ehdit myöhemmin”, ja ottaa minut kiinni. Seinät ympäröivät minut ystävällisesti, kuten pienen huoneen hämärä. Hellästi. Istahdan penkille. Täällä olen turvassa. Tupa on ystäväni jag kohta myös tuli takassa. Hetken vielä ihan hiljaa. Sunnuntai tuntui sitkeältä kuin Polly-karkki. Kummallista. Tuttua. Täältä ponnistan eteenpäin, mutta juuri nyt ei ole kiire mihinkään. Tässä on kiintopisteeni.